Tänään oli lääkärineuvola. Kaikki vallan mainiosti vauvalla ja äitikin voi hyvin, mutta neuvolalääkäri arveli että pikkuinen on siellä pää ylöspäin, joten sain nyt sitten lähetteen ensi viikoksi äitiyspolille. Kuulemma soittavat sieltä tai lähettävät kutsun, mikä päivä menen sinne. Vähän tietysti alkoi pelottamaan, kun jos Punkero nyt on oikeasti perätilassa, niin se tarkoittaa sitten käännösyritystä. Sanoin, että mielummin tietysti annan kääntää, kuin menen sektioon (olen kuullut että jotkut mielummin menevät sektioon), mutta kun se käännösyrityskin voi käynnistää synnytyksen tai johtaa peräti hätäsektioon lopulta (onneks se on kuitenki kai tosi harvinaista). No, täytyy nyt vain toivoa, että Punkerolla on luinen pylly, mitä lääkäri luuli pääksi. 

Positiivista oli tietysti kuulla että "sinullahan on oikein synnyttäjän lantio", mutta senhän jo tiesinkin (samaa on sanottu siskoille ja äidille ja tiettävästi mulla on samat geenit). Ja edelleen saa uida, on nimittäin kohdunsuu kiinni, joskin vähän pehminnyt. Toisaalta, hyvät tilat tarkoittaa myös sitä, että jos on tarvetta yrittää käännöstä, niin on ainakin tilaa vauvan kääntymiseen...

Minä jo hihkuin saikusta ja siitä miten hellitän koulun kanssa. Ja katit. Ens keskiviikkoon asti olis viel ainakin ohjelmoitu mun elämä. Jos sen jälkeen sitten sais jäädä jo kotiin... Mikä koulun puolesta ilahduttavaa, yhdestä tentistä tuli tänäaamuna tieto että oli mennyt läpi. Mä olin jo laskenu että joudun tekee sen ens syksynä. No, yks huoli taas vähemmän. Sen lisäksi vihdoinkin sain tehtyä "vapaamuotoisen anomuksen" siitä, että saisin jatkaa näiden pedagogisten opintojen suorittamista vielä ensi vuoden (ilman uusia soveltuvuuskokeita). Toivon saavani pian ilahduttavan vastauksen tähän.... Ja virallisesti hajoan jos en saa.

Punkerolla on nyt myös yksi uusi lempinimi lisää (rakkaalla lapsella on monta..). Hänet tunnetaan myös nimellä Masupora. Johtuu ihanasta taipumuksesta yrittää "porautua" tuosta kyljestä ulos. Siellä on pienet terävät kantapäät jotka sinnikkäästi yrittää ulos ja pitkin päivää näkyykin aina välillä miten terävä kohouma nousee ja kiristää äidin ihoa... Yhtenä yönä näin jo sellaista unta että se kantapää yhtäkkiä tulikin sieltä mahasta läpi... Ei nyt onneksi vielä tosielämässä. ;)

Tässä vielä kuva tiistailta (rv35+0). Taustalla sininen nojatuoli, ei kannata ihmetellä. ;)

Saara ja Punkero rv35+3