Ei meidän pieni mua liian helpolla päästä. Useampi aamu on nyt johtanu siihen että oon vessassa pönttöä halailemassa... Ainoa vain että kaikkina aamuina ei tuu mitään ku on maha tyhjääkin tyhjempi ja sekös tekee mahan vielä kipeämmäksi loppupäiväksi. Nyt olen myös useampana iltana huomannut, että alamaha on aika kipeä. Liekö nuo sitten niitä jotain kohdun kasvukipuja taas tai mitä ovatkaan. Mutta en kauheasti valita. Pahin väsymys tuntuu hiljaksiin hellittävän otettaan (tai sitten mä olen vaan jo tottunut siihen), ja ainakaan rinnat ei oo enää niin kipeät.
Mikä on mielestäni mielenkiintoista, niin omasta mielestäni en tee nykyään mitään muuta kuin syön oikeastaan koko ajan. Mutta kuitenkin paino on laskusuunnassa. Ehkä se pahoinvointi sittenkin on vähän vaikuttanut asiaan? Tai sitten vain tuo toukka ottaa niin paljon energiaa. Tiedä häntä.
Hetkellisesti on alkanut tuntumaan siltä, että ehkä tämä vielä päättyy onnellisesti. :) 12. viikko menossa, se viimeinen maaginen siis, ja 8 päivää ultraan. Sinne asti nyt kun vielä selviäis täysjärkisenä, niin hetkeksi kai taas jo helpottaa. :) Sitten ultrasta parin viikon päästä on neuvola missä varmaankin kuunnellaan sydänääniä, niin ei tule näin pitkiä epätietoisia jännäilyjaksoja... Ja neuvolasta ei varmaan mene enää pitkää aikaa kun alkaakin jo tuntemaan potkuja. Näin ainakin toivon. ;)
Oon koittanu tehdä töitä joka toinen viikonloppu, mutta viime viikonvaihteen jälkeen pomo sanoi, että jos he soittelee parin viikon päästä että mikä on olo... Tuli nimittäin viime lauantaina töissä halailtua pönttöä.
No mutta ei se haittaa. Pääasia on, että meidän pikkuisella olis kaikki hyvin ja siihen koitan uskoa niin kauan kun ei ole todisteita muusta.
Nyt on sitten tullut raskaus jo uniinkin. Olen nähnyt monena yönä sekalaisia unia lapsen syntymästä ja hoitamisesta. Aika monessa unessa olen murehtinut, että kun ei olekaan oikeanlaisia tarvikkeita vauvalle... Pitänee siis ehkä seuraavaksi alkaa myös miettimään, mitä pitää hankkia ja minkä voi jättää väliin.

Saara ja Punkero rv.11+2