Sen verran tosissaan mieskin on jo vauvakuumeessa mukana, että ollaan alettu tosissamme suunnittelemaan elämää lapsiperheenä ja haaveilemaan odotusajasta ja mahankasvatuksesta. Molemmilla on odotuksia ja pelkoja vauva-arjen suhteen, mutta myös odotusaika käsitteenä herättää ajatuksia.

Tietysti ensimmäinen mietinnän aiheemme on, että toivottavasti nämä hormoninappien napsimiset auttaisivat pian, eikä tarvitsisi miettiä kovempia hoitoja. Sitten tietysti toivotaan että kaikki menisi mahdollisen raskauden aikana hyvin, ja ollaanpa myös puhuttu siitä, miten käyn koulussa ja mistä karsin jos (kun?) voimavarat yhtäkkiä alkavatkin tuntumaan rajallisilta.

Olemme myös hakeneet uutta vuokra-asuntoa, ja toivomme että saisimme pian jonkin mukavan uutisen siltä rintamalta. Emme halua varsinaisesti isompaa (tällä hetkellä asumme 52-neliöisessä kaksiossa, ja suurin hakemamme asuntokohde on 60-neliöinen saunallinen kaksio, muut vaihtoehdot ovat tältä väliltä), haluaisimme vain vähän toimivamman asunnon, mielellään hissillisestä kerrostalosta tai sitten rivarista.

Tämän asuntoasian rinnalla mietimme miten ratkaisemme yhtälön yhdestä markkinoiden pienimmästä autosta ja vaunujen hankinnasta. Meillä on siis autona palvellut Toyota Aygo nyt viimeisten viiden kuukauden ajan, ja olemme kovin autostamme pitäneet, mutta emme edellenkään ole varmoja, löydämmekö mistään vaunuja jotka ko. auton tavaratilaan mahtuisivat... Edes toisen puolen takapenkistä taittamalla.

Onneksi nämä asiat eivät vielä ole ihan oikeasti ajankohtaisia, onhan sitten positiivisen raskaustestituloksenkin jälkeen aikaa miettiä vielä yhdeksän kuukautta näitä asioita. :) Muutenkin, jos tosissani mietin, auto ja asunnon sijainti eivät ehkä ole sitten kuitenkaan niitä suurimpia huolia. Mutta me ehdimme myöhemminkin miettimään niitä arkipäivän oikeita huolia. Nyt on aikaa vielä haaveilla.