Meidän pienen kanssa ollaan nyt viisi viikkoa harjoiteltu arkea. Tai oikeastaan sitä on harjoiteltu vasta pari viikkoa, kun ensimmäiset kolme viikkoahan mies oli lomalla ja se oli luksusta, ei arkea.:D Alkuun meillä ei ollut minkäänlaista päivärytmiä (no ei sitä oikeasti ole vieläkään), mutta nyt pari iltaa on nyt harjoiteltu yhdeksältä nukkumaanmenoa. Käytännössä se tarkoittaa, että vauva ei poistu yhdeksän jälkeen makuuhuoneesta, ja sängystäkin maksimissaan tissille....Ja että vauva nukahtaa ehkä jo yhdentoista maissa, kun tutti on palautettu suuhun noin kolmekymmentä kertaa.

Ensimmäisen kuukauden tyttö sai nukkua kaikki yöt kokonaisuudessaan perhepedissä, ja päiväunetkin äidin tai isän sylissä (ellei oltu vaunuilemassa), mutta jossain vaiheessa on alettava opettelemaan nukkumista myös omassa pedissä, ja nyt tavoitteena on, että iltaisin nukahdetaan omaan sänkyyn ja sitten ekalla yöheräämisellä siirrytään isin ja äidin väliin perhepetiin. Päivisin edelleen nukutaan vaihtelevalla menestyksellä äidin sylissä/leikkimatolla/omassa sängyssä.

Tyttö nukkuu aina öisin aika pitkän ensimmäisen pätkän. Äidille tulee melkein välillä jo tuska, kun tajuaa yöllä, että nyt ollaan nukuttu jo kohta viisi tuntia ja rintoja pakottaa... Parhaina öinä tyttö ei edes syökään sitten kuin kerran yössä, toisen kerran sitten aamulla. Tai, minkä kukakin laskee yöksi ja aamuksi, meillä kaikki viidestä eteenpäin on jo aamua kun isä herää silloin lähteäkseen töihin. Meillä on myös tapa, että vaippaa ei vaihdeta yöllä, joten äidin vireystasosta riippuen vaippa vaihtuu viiden tai kahdeksan jälkeen. (eikä siellä vaipassa oo silti koskaan kuin pissaa yön jälkeen) Yöt ovatkin olleet tähän mennessä aika rauhaisia, neiti ei vaadi pahemmin "viihdytystä" keskellä yötä, vaan kun vähän alkaa ähisemään, niin lykätään vain tissi suuhun ja niin äiti jo nukahtaa toisen vielä syödessä. (ennen nukahtamista tosin pitää aina katsoa kelloa, meillä kirjoitetaan syöntiajat ja vaipanvaihdot päiväkirjaan ylös)

Eräs tavoite, minkä alkuun laitoin, että pelkällä imetyksellä mennään (päätin että luotan itseeni, enkä osta sitä ensimmäistäkään korvikepurkkia kotiin odottamaan), on pitänyt. Viikon päästä kyllä kuullaan, kuinka hyvin tyttö on nyt äidinmaidolla kasvanut, mutta uskoisin että hyvin. Maitoa ainakin tulee vaikka muille jakaa, ja suurin ongelma onkin siinä, että sitä tulee liiankin paljon ja kovalla paineella. Tyttö siis joutuu välillä kärsimään äidin suihkutisseistä, ja siitä seuraakin sitten välillä pulauttelua ja ilmavaivoja, mutta nyt kun olen oppinut röyhtäyttämään tyttöä myös syömisen kesken, niin se on vähän helpottanut.

Ihania asioita on ollut muun muassa tytön kasvava sosiaalisuus. Tyttö on hereillä yhä pidempiä pätkiä ja aina välissä jaksetaan seurustella isin tai äidin kanssa. Niinä hetkinä tyttö katsoo suoraan silmiin ja hehkuu hyvää tuulta. Seurusteluun kuuluu ihanat "äy, öy" -ääntelyt, ja leveät, hurmaavat ienhymyt. Ja aina äiti/isä on myyty. :) Edellisen yön valvotukset ja käninät unohtuu sen siliän tien, kun aamulla vilautetaan suupieliä korvien suuntaan.

Hauskaa on myös seurata jäntevää tyttöä, joka on syntymästään asti kannattanut päätään hienosti, nyt myös käsiinsä tukien. Määrätietoinen neitokaisemme haluaisi kovasti kääntyä tai mennä eteenpäin, ja voimakkaat jalat kovin koittaakin potkia ja työntää kun hän on leikkimatolla, vaan hetken jälkeen aina suututaan kovin, kun ei vielä mihinkään päästä. Kyljeltä kyllä osataan toiselle kääntyä, mutta ei kylkiasennosta eteenpäin, ehkä sitten parin-kolmen (?) kuukauden päästä...

Saara ja Aura 5vk