Oltiin tänään niskaturvotusultrassa.
Ensin faktat:
-pituus: 60mm (päästä peppuun)
-niskaturvotus 1,0mm
-sydämen syke: 160 lyöntiä minuutissa
-liikkeet: ++

Olin kyllä ihan hermona aamulla. Mä olin varma että vauva on varmaan kuollut tai jotain, ja mies oli ihan varma että se on vakavasti vammainen... No näin ei kuitenkaan vielä ainakaan ollut todettavissa. :) Sen sijaan lääkäri sanoi, että kaikki on niinkuin pitääkin.
Mieletön tunne oli se, kun kuulimme sydämen lyönnit ensimmäistä kertaa. Minä sain silmät kosteiksi ja mieskin haukkoi henkeään. Oli vähän kyllä nukkuvainen meidän pikkuinen, mutta reaktiot oli aika aggressiiviset, kun lääkäri vähän tökki mahan päältä... Heti hirveä poukkoilu paikasta toiseen ja käsien viuhuna.
Mitään sormia ei kyllä erotettu, eikä muitakaan kauhean pieniä osia. ;) Mutta mikä oli tärkeintä, kaikki mitä nyt kuuluikin selvittää, oli täysin hyvin.
Lääkäri sanoi, että "en tietenkään voi luvata mitään, mutta kun tässä vaiheessa on nyt todettu että kaikki on näin hyvin, niin erittäin hyvältä näyttää jatkonkin kannalta". Se olikin kaikki mitä mun tarvitsi kuulla.

Tämän jälkeen kävimme vähän kaupungilla ostamassa pientä elektroniikkaa Hulluilta päiviltä, ja meidän pienelle HOUSUT joista olen nähnyt jo painajaisia... Tai siis enemmänkin oon nähny niitä painajaisia housujen puutteesta... No nyt on housut, pari bodya ja pari sukkaparia jo meidän pienellä. Niin ja kaksi villavaippakuorta mistä en ole saanut otettua kuvia. Ehkä sitten jossain vaiheessa.

Saara ja Punkero rv 12+3