Minun täytyy heti alkuun tunnustaa, olen rakastunut. Rakastumiseni kohde näki päivänvalon kuusi päivää sitten. Hän on pieni ja tuhiseva. Valitettavasti olen tavannut hänet vasta kerran hänen pienen elämänsä aikana, mutta uskon, että ehdin tutustua häneen vielä paremmin. Kyse on siis siskoni lapsesta. Pienestä ja, ah, niin hennosta.

Mitä minusta itsestäni? No, ei se ole niin kiinnostavaa. Olen 23-vuotias, mikäli muistini ei ole kovin pahasti pettänyt, ja naimisissa. Opiskelen alaa, joka kiinnostaa minua jollain tasolla, mutta ei aina sillä tasolla, millä sitä halutaan minulle opettaa. Hah. Pientä ja vähän suurempaakin vauvakuumetta on ilmassa ollut jo niin kauan kuin muistan, mutta vielä pitäisi saada elämäntilanne sellaiseksi että unelmien toteuttamista voi alkaa harkitsemaan myös käytännön tasolla. Nyt koitan lähinnä purkaa vauvaintoani siskojeni lapsien kasvun seuraamiseen ja toisinaan näiden hoitamiseen, vahtimiseen ja muuhun viihdyttämiseen.

Tätä blogia en aio pyhittää mihinkään vauvahaaveiluun, vaan aion kirjoittaa vähän kaikenlaista. Katsotaan millaiseksi tämä blogi alkaa muotoutumaan.