Miten mä kuvittelinkaan, että Punkero syntyis viimeistään viikonlopun aikana. Koitin koko viime viikon olla tekemättä yhtään mitään, jotta vielä päästäis nauttimaan yhdessa miehen kanssa kauniista ilmoista ja ulkoilemaan... Vaan sitten kun lauantaina oltiin päästy ulos, niin Punkerolla olisi ollut jo ihan kaikki vapaus tulla.

Lauantai-illalla kävin siskon ja sen yhden kaverin (ja kahden pikkuneidin) kera shoppailemassa about tunnin verran, ja tuon tunnin aikana tuli viisi ilkeähköä supistusta ja olin jo ihan "jee" -mielialalla! Sitten shoppailun jälkeen aloitettiin miehen kanssa grillikausi mun vanhempien luona ja supistuksia tuli muutama siinä senkin aikana, vaan kun kotiin päästiin ja sänkyyn pötkölleen niin siinäpä loppuivat!

Eilen sitten otin astetta järeämmät "aseet" käyttöön. Siivosin koko kämpän. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että imuroin olohuoneen ja makuuhuoneen, pesin eteisen, keittiön ja vessan lattiat, sekä keittiöstä kaikki pöytätasoista alaspäin (eli siis kaappien ovet lattialta kontaten), ja vessasta kylpyammeen, pöntön, lavuaarin jne. Kyllä tuli hiki mutta ei yhtään supistusta koko aikana.

Siivousoperaation jälkeen jossain vaiheessa alkoi supistelemaan n. vartin välein taas (mies katsoi kellosta, kun niin toivottiin että ne tihenis), ja tämän kuultuaan isosiskoni kutsui meidät heille saunomaan. Saunakutsun toteutukseen kyllä sisältyi sitten rusinoiden syöttäminen (rusinat kuulemma voi saada mahan sekaisin, mikä taas voi käynnistää synnytyksen, uskoo ken tahtoo) ja äidin lenkitys, saunottaminen ja vähän tietty iltapalaa...

Ainoa vain, että lenkillä tuntui siskon kunto loppuvan melkeenpä ennen mua, mies oli meistä kahdesta se joka halusi ulos saunasta (tuli huono olo) ja ruokapöydässä mulla tais olla se kovin ruokahalu (ei kuulemma pitäis olla jos meinaa synnyttää lähiaikoina)... Näistä kaikista operaatioista huolimatta supistelu ei tihentynyt, eikä kotiin päästyämme oikeastaan jatkunutkaan, vaikka mies tutki vielä netistä vielä kaikki "supistuksia käynnistävät" akupisteet ja koitti Kanadan matsin aikana hieroa niitä multa.

Nukkumaan mennessä vielä vähän toivottiin että yöllä tulis lähtö, mutta niinpä vain 5.25 tuli herätys miehen kännykän herätyskellosta ja mies lähti töihin vihaisena kuin ampiainen (koko yön oli heräilly ja toivonu että mä kärvistelisin supistuksissa tai että sänky edes lainehtisi). Minä sen sijaan olin nukkunut kuin pieni possu. Seitsemän jälkeen heräsin tunnin aikana neljään kipeään supistukseen, mutta uni voitti aina supistuksen päätyttyä, ja nukuin lopulta puoli kymmeneen asti, joten täällä edelleen toivotaan niitä supistuksia. Tai siis tuleehan niitä, mutta eikö ne vois voimistua ja tihentyä?

Eilisen rehkinnän saldo siis lähinnä kipeät nivuset ja jalanpohjat siitä kävelystä ja puhdas kämppä joka tuoksuu mäntysuovalle.

Mitäs sitten yrittäis? Vai joko totean että mun omilla teoillani ei ole vaikutusta Punkeron aikatauluun, vaan hän tulkoot kun on valmis? Blah.

Saara ja Punkero rv40+6