Tänään sitten oli sokerirasitus. Tuloksista en voi sanoa vielä mitään, koska kuulen ne sitten ensi tiistaina neuvolassa. Mutta itse kokemuksesta voisi sanoa pari sanaa...

Ohjeethan oli, että kymmenen jälkeen illalla ei saa syödä enää mitään, ja aamulla saa vettäkin juoda vain lasillisen. No, varauduin sitten yön nälkiintymiseen syömällä yhdeksän aikaan rullakebabia ja juomalla melkein litran vettä.

Juominen ei olisi ehkä ollut kannattavaa, nimittäin nukuin todella huonosti ja neljän jälkeen oli pakko mennä vessaan tyhjentämään rakkoa... Sen lisäksi, vaikka muuten en olekaan mikään janoinen tyyppi, näin koko yön erilaisia janounia ja himoitsin huurteista vesilasia. Vessakäynnin jälkeen en sitten saanutkaan unta ennen kuin mies heräsi (5.30), koska hän innostui kuorsaamaan loppuyön, vaikka muuten ei kuorsaa oikeastaan ikinä. Sain sitten nukuttua reilun tunnin vielä ennen seitsemää, kun olikin jo pakko nousta ylös. Lasi vettä aamulla tuntui ihanalta kun se soljui kurkusta alas...

Kävelin verikokeisiin kahdeksaksi ja olin varautunut kahden tunnin odotteluun kahdella mangasarjakuvakirjalla. Pääsin juuri kahdeksaksi silmät ristissä labralle, ja kun riisuin takkia, minut kutsuttiinkin jo sisään. Mukava hoitaja sitten otti paastoarvon ja perusverenkuvan ja selitti että "monet saa väsymys-huimauskohtauksen tässä tutkimuksessa, joten tähän tuleville meillä on varattu tuollainen sänky missä voi sitten lepäillä odotteluajat, että voin näyttää sen sinulle jos haluat"... Sitten joinkin sokerilitkun, mikä oli kyllä etäisesti kolan makuista, mutta ällöttävä pohjamaku kyllä pisti ikävästi läpi. Sain sen alas, vaikka ällöttävän maun lisäksi olikin tosi kylmää ja liian hapokasta.

Sitten menin "sängylleni", mikä oli kyllä tosiasiassa tutkimuspöytä, millä oli tyyny ja viltti. Mutta ihan riittävän mukava, kun ottaa huomioon että olin jo valmiiksi nukahtamispisteessä. Sain hetken luettua sarjakuvaa ja sitten jo tulikin uni. Eipä siinä sitten muuta kun nukuin molemmat odotteluajat ja hoitaja kävi välillä herättämässä ja ottamassa putkilon verta. Näin meni testi sangen mukavasti, eikä tarvinnut katsoa niitä odotustilan kyräileviä mummoja hetkeäkään. Nyt sitten vaan toivomaan, että arvot on kaikki kohdillaan.

Tämän lisäksi meillä oli eilen illalla perhevalmennusta, aiheina oli suun hygienia ja odotus- ja imetysajan ravitsemus. Oli kyllä niin epäkiinnostavat luennot ettei mitään rajaa. Mutta ehkä epäkiinnostavuus johtui siitä, että noita asioita on vähän liikaakin jauhettu mm. neuvolassa, eikä koko kaksituntisen aikana tullut mitään uutta informaatiota, plus että penkit ei olleet mitkään maailman mukavimmat istua, mä kun olen nykyään muutenki huono istumaan, tulee selkä nopeesti kipeeksi ja tuntuu että pallea on kurkussa. Toivottavasti seuraavat kerrat valmennuksessa olisi vähän kiinnostavampia.

Saara ja Punkero rv26+1