Tätikullasta tuli äitikulta, ja jotenkin koen että tämä uusi rooli määrittää minua enemmän kuin vain "tätiys", joten blogin nimen päivittäminen tuntui vähimmältä mitä pitää tehdä... Samalla saan kätevästi vaihdettua blogspotin puolelle, kun se tuntuukin toimivammalta palvelulta (pienen tutkailun perusteella). :)

Meidän perheen kuulumiset tästä lähin siis osoitteessa
http://aitikulta.blogspot.com 
Toivottavasti löydätte myös sinne puolelle!

Terveisin Saara ja Aura!

Nyt kun on tullut Auran kanssa käytyä kaupungilla muutamaan otteeseen, olen tehnyt myös mielenkiintoisia havaintoja ihmisten käytöksestä. Kun aina sanotaan että nuoret ei osaa käyttäytyä, niin alan vahvasti olemaan sitä mieltä että nuoret OSAA käyttäytyä, mutta vanhoista ei aina voi mennä takuuseen.

Jos joku tietää millainen hissi on Turun Hansakorttelissa oleva Hansatorin hissi, niin tarinamme sijoittuu sinne. Kyseessä on siis pieni hissi, josta pääsee viiteen eri kerrokseen. Tai oikeastaan kolmeen varsinaiseen kerrokseen ja sitten sellaisiin "välikerroksiin" mistä on noihin varsinaisiin kerroksiin aina muutama porras, mutta sen verran kuitenkin ettei viitsi vaunuja rynkyttää portaita pitkin kun on nukkuva vauva kyydissä.

Eräänä kauniina päivänä olin siis vaihteeksi Auran kanssa kaupungilla. Olin kierrellyt Hansakorttelin alimmassa kerroksessa eri liikkeitä, ja mieleeni juolahti että haluan Stockmannin urheiluosaston (ja Fazerin kahvilan) kautta lastenosastolle. Näin ollen luonnollinen reittivalinta on kyseisellä hissillä kolmanteen ja sieltä sitten kävelemään. Halusin siis hissin alimmasta kerroksesta ylimpään. Jotenka hissiä tilaamaan.

Ensin hissi tuli alimpaan kerrokseen, hississä oli nainen joka sanoi, että "et voikaan tulla tänne kun tulin väärään kerrokseen. Mä haluan alimpaan kerrokseen, kun sieltä pääsee Seppälään." Selitin naiselle ystävällisesti että hän on alimmassa kerroksessa, siis juuri siinä mistä pääsee Seppälään. Nainen intti vastaan ja sanoi että hän nyt kuitenki menee eri kerrokseen että pääsee Seppälään. Pyöritin silmiäni ja sanoin että nähdään pian..

Odottelin tovin... ja toisenkin... eikä hissi tilauksestani huolimatta tule alimpaan... No, lopulta se tuli, ja edellinen nainen lastenvaunujensa kanssa oli poistunut (ties mihin kerrokseen) etsimään Seppäläänsä. Sen sijaan hississä oli yksin (ilman vaunuja tai rollaattoreita tai mitään sellaisia) vanhempi nainen. Meinasin juuri työntää vaununi hissiin, niin nainen alkaa sohimaan ja hakkaamaan vaunujani SATEENVARJOLLA ja huutamaan että "hus, pois, minulla on kiire! Tänne ei nyt kyllä tule kukaan muu!" Mietin siinä sitten että miten hullu naisen on pakko olla että alkaa noin hyökkäämään lastenvaunuja kohti (joissa oli nukkuva vauva vieläpä)... Ja että miten minun hissiinnousemiseni olisi häntä hidastanut, kun hissi jo kuitenkin tuli kerrokseeni ja olin menossa ylimpään, eli nainen olisi poistunut hissistä minua ennen... No, jätin sitten väliin. En olisi uskaltanutkaan mennä samaan kyytiin.

Takanani alkoi jo kertymään jonoa, ja suoraan takanani ollut henkilö, jolla oli kaveri pyörätuolissa mukana, jo ehdotti että pääsisinkö toisella hissillä haluamaani paikkaan. Koska en ollut varma mihin kyseisellä hissillä päätyisin, sanoin että mielummin menisin tällä, mutta katsotaan jos molemmat mahduttaisiin kyytiin. Niinhän siinä sitten kävi että seuraavaan hissilliseen mahduimme me neljä, joista  yksi oli vaunuissa ja yksi pyörätuolissa. Ja jos joku nyt tuntee kyseisen hissin, niin tietää että se ei ole mikään varsinainen tilaihme, mutta sopu sijaa antaa. 

Kyllä ihmiset osaa sitten käyttäytyä kummallisesti. Useampi "hieno" rouva on muistanut bussissa kävellä vaunuja päin ja katsonut paheksuen jos joudun rauhoittelemaan itkevää vauvaa tai imettämään bussissa, mutta sen sijaan jopa nuoret pojat osaavat tarjota tilaa ja istumapaikkaakin. Mielenkiintoista huomata miten lastenvaunut herättää ristiriitaisia tunteita eri ihmisissä... 

Tänään Auralla oli 6-viikkoisneuvola heti aamusta, ja äidillä jälkitarkastus iltapäivästä.

Aamun käynnillä tyttöä ensin punnittiin ja mitattiin, ja tuloksiksi saatiin: pituus 61,5cm, paino 5930g ja pään ympärys 39,5cm. Sitten vähän neuvolatäti testasi kuuloa ja tarttumista yms ja seurusteli tyttösen kanssa ja sai osakseen ihanat hurmaushymyt ja kujertelut... ja pienen kakkajäynän (ei liian helpolla saa neuvolatätiä päästää). Neuvolakorttiin kirjoitettiin että "Vauva kasvaa hyvin. Kasvu ja kehitys hyvät. Hymyilee, ottaa katsekontaktin, ääntelee. Iho hyvä." Hirmuisesti tyttö sai ihailua siitä miten hyvin kehittyy, ja ilmeisen hyvin syö, kun kasvu ei ole edelleenkään notkahtanut vaikka tuota kokoa jo on. :) 

Oli hyvä kuulla miten hyvin Aura syö, kun olen ollut välillä jo ihan huolissani, syökö hän tarpeeksi kun yösyöttöjen väliä saattaa tosiaan parhaimpina öinä tulla lähes viisi tuntia ja sittenkin tyttö syö ehkä viisi minuuttia (tosin syönnistä kuuluu aina "glunk glunk", kun niin kovaa nielee). Tosin mun "viisi minuuttia" saattaa myös tarkoittaa sitä, että viiden minuutin kuluessa olen itse nukahtanut ja tyttö on mahdollisesti vielä jatkanut syöntejään.

Oma jälkitarkastus oli sitten iltapäivästä. Kaikki hyvin, vaikka jälkivuoto ei vielä täysin olekaan loppunutkaan. Loppumassa on kuitenkin, kai. Verenpaine oli hyvä (120/75) ja pissa puhdas. Eipä siinä oikeastaan sen kummempia. Kaikki mun osalta myös siis hyvin. :) Lääkäri sanoi että hyvin tunnistan lantionpohjan lihakset ja napakkuutta jo löytyy. Parempi olisikin, oon mä niitä aika tehokkaasti synnytyksen jälkeen jo treenannutkin, kun ei alkuun meinannu uskaltaa ees yskiä....

Päivän paras juttu oli kuitenkin, hyvistä neuvolakuulumisistakin huolimatta, miehen kesäloman alku. Tänään oli hänellä viimeinen työpäivä ennen lomaa, nyt sitten 40 päivän yhtämittainen vapaa (eli viisi täyttä viikkoa ja nyt tämä loppuviikko). :) Ihanaa! Meillä ei koskaan oo ollu viel yhteistä vapaata näin paljon, ja mieskin muisteli että viimeksi on näin pitkää kesälomaa vietellyt 16-vuotiaana. 

Yksi kiva juttu pitää vielä mainita. Rakas isosiskoni muuttaa perheineen Australiaan *sniff*, ja tästä johtuen lähisuku on saanut nauttia hyvälaatuisten käytettyjen esineiden vastaanottamisesta. Itse ostimme siskoltani nahkasohvan (tai ei me vielä kyllä olla mitään maksettu, isyyspäivärahoja odotellessa, vastahan ne on vajaat neljä viikkoa "myöhässä") ja nyt meidän olohuone on vihdoinkin sisustettu! Sen lisäksi sain mm. kantoliinan, ja muutaman päivän käyttökokemuksella voin sanoa, että on ihan mahtava juttu! Tyttö liinaan ja mä pääsen soittamaan pianoa, laulamaan, siivoamaan... melkein vain mitä haluan (tai mitä velvollisuudet kutsuu, esim pyykin ripustamiseen), ja silti saa samalla kantaa sitä ihanaa, rakasta lämpökääröä, joka onneksi myös tuntuu liinassa viihtyvän! Kiitos vain hirmuisesti, Seskosein! :)

Saara ja Aura 6vk

Meidän pienen kanssa ollaan nyt viisi viikkoa harjoiteltu arkea. Tai oikeastaan sitä on harjoiteltu vasta pari viikkoa, kun ensimmäiset kolme viikkoahan mies oli lomalla ja se oli luksusta, ei arkea.:D Alkuun meillä ei ollut minkäänlaista päivärytmiä (no ei sitä oikeasti ole vieläkään), mutta nyt pari iltaa on nyt harjoiteltu yhdeksältä nukkumaanmenoa. Käytännössä se tarkoittaa, että vauva ei poistu yhdeksän jälkeen makuuhuoneesta, ja sängystäkin maksimissaan tissille....Ja että vauva nukahtaa ehkä jo yhdentoista maissa, kun tutti on palautettu suuhun noin kolmekymmentä kertaa.

Ensimmäisen kuukauden tyttö sai nukkua kaikki yöt kokonaisuudessaan perhepedissä, ja päiväunetkin äidin tai isän sylissä (ellei oltu vaunuilemassa), mutta jossain vaiheessa on alettava opettelemaan nukkumista myös omassa pedissä, ja nyt tavoitteena on, että iltaisin nukahdetaan omaan sänkyyn ja sitten ekalla yöheräämisellä siirrytään isin ja äidin väliin perhepetiin. Päivisin edelleen nukutaan vaihtelevalla menestyksellä äidin sylissä/leikkimatolla/omassa sängyssä.

Tyttö nukkuu aina öisin aika pitkän ensimmäisen pätkän. Äidille tulee melkein välillä jo tuska, kun tajuaa yöllä, että nyt ollaan nukuttu jo kohta viisi tuntia ja rintoja pakottaa... Parhaina öinä tyttö ei edes syökään sitten kuin kerran yössä, toisen kerran sitten aamulla. Tai, minkä kukakin laskee yöksi ja aamuksi, meillä kaikki viidestä eteenpäin on jo aamua kun isä herää silloin lähteäkseen töihin. Meillä on myös tapa, että vaippaa ei vaihdeta yöllä, joten äidin vireystasosta riippuen vaippa vaihtuu viiden tai kahdeksan jälkeen. (eikä siellä vaipassa oo silti koskaan kuin pissaa yön jälkeen) Yöt ovatkin olleet tähän mennessä aika rauhaisia, neiti ei vaadi pahemmin "viihdytystä" keskellä yötä, vaan kun vähän alkaa ähisemään, niin lykätään vain tissi suuhun ja niin äiti jo nukahtaa toisen vielä syödessä. (ennen nukahtamista tosin pitää aina katsoa kelloa, meillä kirjoitetaan syöntiajat ja vaipanvaihdot päiväkirjaan ylös)

Eräs tavoite, minkä alkuun laitoin, että pelkällä imetyksellä mennään (päätin että luotan itseeni, enkä osta sitä ensimmäistäkään korvikepurkkia kotiin odottamaan), on pitänyt. Viikon päästä kyllä kuullaan, kuinka hyvin tyttö on nyt äidinmaidolla kasvanut, mutta uskoisin että hyvin. Maitoa ainakin tulee vaikka muille jakaa, ja suurin ongelma onkin siinä, että sitä tulee liiankin paljon ja kovalla paineella. Tyttö siis joutuu välillä kärsimään äidin suihkutisseistä, ja siitä seuraakin sitten välillä pulauttelua ja ilmavaivoja, mutta nyt kun olen oppinut röyhtäyttämään tyttöä myös syömisen kesken, niin se on vähän helpottanut.

Ihania asioita on ollut muun muassa tytön kasvava sosiaalisuus. Tyttö on hereillä yhä pidempiä pätkiä ja aina välissä jaksetaan seurustella isin tai äidin kanssa. Niinä hetkinä tyttö katsoo suoraan silmiin ja hehkuu hyvää tuulta. Seurusteluun kuuluu ihanat "äy, öy" -ääntelyt, ja leveät, hurmaavat ienhymyt. Ja aina äiti/isä on myyty. :) Edellisen yön valvotukset ja käninät unohtuu sen siliän tien, kun aamulla vilautetaan suupieliä korvien suuntaan.

Hauskaa on myös seurata jäntevää tyttöä, joka on syntymästään asti kannattanut päätään hienosti, nyt myös käsiinsä tukien. Määrätietoinen neitokaisemme haluaisi kovasti kääntyä tai mennä eteenpäin, ja voimakkaat jalat kovin koittaakin potkia ja työntää kun hän on leikkimatolla, vaan hetken jälkeen aina suututaan kovin, kun ei vielä mihinkään päästä. Kyljeltä kyllä osataan toiselle kääntyä, mutta ei kylkiasennosta eteenpäin, ehkä sitten parin-kolmen (?) kuukauden päästä...

Saara ja Aura 5vk

Kun vauva syntyy, se ei ole heti tuttu, vaikka sitä on kasvattanut yhdeksän kuukautta sisällään. Vauvaan pitää tutustua, pitää opetella yhteistä kieltä ja yhteisiä toimia. Ei ole niin että kaikki olisi automaatista, kaikki toimii luonnostaan, vaan asiat pitää opetella yhdessä. Sekä äidin, että vauvan.

Me olemme harjoitelleet yhdessä nyt kolme viikkoa tätä elämistä. Sen verran meillä on yhteisymmärrystä, että äiti tietää, milloin vauvalla on nälkä, ja milloin se itkee masuvaivoja. Tiedämme molemmat myös että vaipanvaihto on mukava juttu, enää ei tarvitse itkeä kun selkä koskettaa hoitoalustaa... Myös tiedämme, että kylvystä tulee hyvä mieli, ja isin sylissä on mukava köllöttää pyyhkeeseen kapaloituna kylvyn jälkeen. Pikkuinen tietää myös, että kun äidin kädet nostaa hänet leikkimatolta, niin nälkään tulee pian helpotus (ainakin nälkäitku tuntuu laantuvan aina siinä vaiheessa pelkäksi "öh öh" -komenteluksi). Näin paljon olemme viisastuneet ensimmäisten kolmen viikon aikana. 

Alkukankeudeksi voi kutsua sitä, että viikon oltuamme kotona sain rintatulehduksen. Tähän sain sitten 10 päivän antibioottikuurin ja tästä taas pienelle tuli masuvaivoja. Yhtenä aamuna ilmeisesti  masuvaivojen takia kuuntelimme huutoa viisi tuntia putkeen, eikä mikään meinannut lohduttaa  pientä. Menimme sitten lääkäriin, jossa lääkäri totesi pienen täysin terveeksi ja vanhemmat ensikertalaisiksi.  No, ehkä opimme toisistamme taas jotain uutta...

Kasvua on tapahtunut myös fyysisellä puolella. Eilen olleessa 3-viikkoisneuvolassa saimme seuraavia tuloksia (suluissa syntymämitat):
Pituus 59cm (56cm)
Paino 5080g (4130g) 
Pään ympärys 38cm (36cm)
Neuvolakorttiin kirjoitettiin: Vauvan kasvu hieno. Rintamaitoa tulee runsaasti äidillä, vauva syö hyvin!

Ensimmäinen neuvolakäyntihän oli jo 9 päivän iässä, mutta tuolloin ainoastaan punnittiin, silloin jo Aura painoi 4460g. Odotinkin siis jo kovasti mittausta ja punnitusta, pienimpien vaatteiden hihat kun jo tuntuivat paljastavan rannetta ja nilkkaa jo vähän liikaa... Näin ollen 56-senttiset vaatteet on siivottu pois käytöstä, ja olemme siirtyneet 62-senttisiin. Nyyh.

Saara ja Aura 3vk 2pv